When everything goes wrong...

Heti aamusta musta tuntu jo niin paskalta että ei tehny ees mieli nousta sängystä, joka tapauksessa nousin. Nakkasin vaatteet niskaan ja koitin keretä lenkille ennen ku M herää; empä onnistunu. Tottakai se kerkes herätä ku haamuilin ja koitin katella koiran valjaita, jotka oli autossa! No, lähtihän se sitte toki väkipakolla meijän mukkaan sinne lenkille ja siitähän ei tullu muuta ku tappelua. Tapeltu siis koko v*tun päivä.... GREAT!

Seuraavaksi ois kai suuntana Ylivieska ja Nivala, elukkalääkäri ja kärkkäinen. Who cares?! Mulla ei oo ellälle asiaa eikä kyllä sen suuremmin kärkkäisellekkään, mutta tottakai sinne pittää lähtä ku ei nuo kaks torvelua tajua näköjään tuosta elukoitten hoitamisesta mittään... Nyt koitan vaan tän kiukkuni kans ponnistella reippaasti eteenpäin räjähtämättä - on aika vaikeeta mulle joka ei yleensä osaa hillitä kiukkuaan, ainakaan kovin pitkään.

Koitan epätoivosesti miettiä mitä tänne kirjottaisin, vaan mun päivät on tosiaan niin tylsiä että ei mulla ole kirjotettavaa! Mitään ei koskaan tapahdu, viimesen viikon oon vaan majaillu porukoilla täällä mettän keskellä kun ei kämpälläkään oo oikeen mitään. Paitsi kisunpennut ♥ Torstaina tullaan ensimmäistä rääpylää kattoon, ja minä jo mietin sotasuunnitelmaa että miten mun ei tarvis luopua ainoosta narttupennusta! :D

Mutta joo, painelis vaikka päikkäreille ku muilla tuntuu olevan nii hyvät Buzz pelit kesken. :)

Valoa risukasaan, täh?

Joo o, kaippa se aurinko paistaa joskus tänne risukasaanki. Tänään on tuntunu kaikilla olevan vähä semmonen ohi päivä, mutta onhan se toki ihan ymmärrettävää. Ketään jaksa kiinnostaa ku jauhan aina samaa paskaa ja ihmiset puhuu kylällä jos jonkinmoista, ai dont keer! Ne joilla ei oo muuta elämää niin juorutkoon ihan rauhassa. :)

Päivän kulku aika yksinkertanen; Hennan kanssa tässä aamusella pällisteltiin ja buukattiin, oli ihan jees. Sittepä suuntasinki tuonne kyljyksille kahvittelemaan, viivyinki parisen tuntia. Oottelin siinä että kaveri ois tullu poriseen niinku vähä sovittiin, mutta kappas konnaa ku ei kuulunukkaan mittään. Ai dont keer! Tähän väliin sopis taas "life is shit and then you fucking die" niinku sisko tapaa sanoa. :) Aina ei voi nallekarkit mennä tasan.

Huomenna äitienpäivä, eikä mulla oo taaskaan mitään annettavaa äitille. :( Pikkusiskoki oli kerenny jo kakun leipomaan, mutta oonpahan ainaki siivonnu jos ei muuta. Tavallinen päivä kai se huominen onki, vaikka nuita kaikkeja äitejä muka juhlistetaanki, eipä se mulle koskaan mitenkään erityinen oo ollu. Ehkä joskus pienempänä.

Pääsykoe kutsuja on tässä tullu ooteltua jo tovin aikaa, vaikka toisaalta mulle on ihan sama vaikkei niitä tuliskaan. Välivuodenhan tuota ois muutenkin halunnu pitää, se vaan ei tuntunu tuolle meijän mammalle passaavan nii pitipä sen mieliksi sitte äkkiä keksiä jotaki kouluja minne hakia, ja yhteishakuki oli aika ykstoikkonen: Kokko, parturi-kampaaja pk - Kemi, parturi-kampaaja pk - Haukipudas, parturi-kampaaja pk - Oulu, parturi-kampaaja pk. :D Tosin mun huikeella 6,2 keskiarvolla ei sinne varmaan hirveen paljo oo asiaa. ;) Vaikka kokemustaki on jos jonkimoisesta värjäämisestä ja leikkaamisesta. Se vaan ei aina tunnu riittävän!

Nyt ois ohjelmassa seuraavaksi the rapatassujen ulkoilutus (lue; kävelen niiden kanssa pellon laitaan ja lasken irti), jonka jälkeen oiski sitte edessä se kaikista ihanin, rapakelillä koiran omistajan unelma; koirien pesu! Eiiiiiii, voiko sen skipata? Tokkopa... No, mulla sentäs on jotain joka rakastaa mua ehdoitta. :)

Rakkaudella; Kätzi.

Väärin, väärin, väärin ja väärin.

Kyllä, taas on tänään ollu kaikki väärin mitä on tehny. Ei puhettakaan että oisin tänäänkään tehny yhtään mitään asiaa oikein. Voisinko vaikka taas näin vaihteeksi sanoo, että kyllä tässä mökissä, ja tässä koko helvetin tuppukylässä palaa pinna aika nopsaan.

Ja on se hienoa, että ku on ex-avopuolison kanssa asioita hoitamatta, niin tottahan toki minut jätetään niitten asioitten kans yksin. ;) Voi olla toinen ääni kellossa ukolla ku soittellee tälle ex-anopille tässä lähipäivinä. Jos ei ymmärrä ottaa vastuuta asioistaan niin sitte kyllä pitää olla melko vitun idiootti! Toki minun vikahan tämäkin asia oli. :)

Noh, laitetaan tällekkin päivää jotain pientä piristystä. Sain tuloksen jonka halusinkin, mutten tosiaan muulta osalta siitä asiasta mitä halusin, ja iki-ihana Sanni kävi mua täällä piristämässä taas! Koirien kanssa käytiin päivällä tuossa pellolla juoksentelemassa, ja voi sitä riemun määrää. :) Mikä parasta kun kattella toisten iloa, sillon ku ittellä on paska fiilis!

;Rakkaudella Kätzi.

Taukoa...

Joo o, onhan tuota taas jonnin aikaa viime kirjotuksesta. Nyt piti taas alkaa postaamaan omaa pahaa oloa ja sitä kuinka kaikki taas ärsyttää.

Ensinnäkin, edelleen ryven siinä paskassa, että miksi miehet on niin hemmetin hankalia kapistuksia? Miksei ne osaa päättää yksinkertasta asiaa, vaan sitä pitää vatvoa ja velloa viikko tolkulla?! Taikka miksei voi sanoa suoraan mitä ajattelee, ja mitä tahtoo? Muilla kokemuksia tästä?

Toinen asia josta tulin itkemään, on kireät välit vanhempiin.. Se nyt taitaa olla aina välillä arkipäivää jokaisen teinin elämässä, mutta tuntuu että meillä se on ihan jokapäivästä, viikottaista ja jopa kuukausittaista.. Minähän se toki olen perheen musta lammas, pahin kaikista viidestä kakarasta, ja mulle voi toki meuhkata joka ikisestä asiasta. Toki oon myös itte keksiny kaikki ongelmat, pahat olot ja huonot päivät omasta päästä, niinku mulle vanhemmat sanoo.. No, onneksi en oo ainut joka on huomannu tän asian, että oon meidän perheen penskoista se johon vanhemmat purkaa pahaa oloaan ja jolle ne marmattaa joka asiasta, ja että kaikki on mun vika - myös monet kaverit on tätä mieltä jotka meillä on käyneet ja kattoneet vierestä tätä meidän perhe elämää. :)

Olis kiva kuulla teidän vähäistenkin lukijoiden mielipidettä näistä parista asiasta. Minkälaisia ongelmia ootte kohdannu tämän luonnon oikun - miehen - kanssa, ja millasia teidän välit vanhempiinne on. Niin, jos tätä nyt kukaan ees siis lukee. :D

Jos jotain positiivistä kuitenkin, niin onhan mulla mailman parhaat koissut, ne nyt jaksaa aina ilostuttaa. Vaikka välillä osaavat aika paskapäitäkin olla. :D Jokanen on paha joskus, myös minä..

Lisää kuraa niskaan

Ohhoh, tämä päivä oli kyllä taas sellanen jonka perusteella voin sanoa: bored 2 be me... Tuppukylä jossa on vittumaiset ihmiset. Kuinka monesti te jaksaisitte antaa anteeksi? Kertojani en oo nyt ees laskenu, mutta liian monesti on tullu annettua anteeksi, ja vielä useemmasti tullu petyttyä...

Ootan aina vaan enemmän ja enemmän syksyä, että pääsen alottaan uuen elämän jossain muualla ku täällä. My biggest wish right now... Uusi kaupunki ja uusi alku, sounds like a plan ja sehän vain passais mulle. Syksyä siis ootellessa, ja toivoessa että se koulupaikka jostain suunnalta maailmaa tulee! Tai vaikke tuliskaan, niin täältä lähetään pois siltikin.

Uusi blogi, entistä tylsempää lukemista

Jepjep, uutta blogia pukkaa - mutta mitä ilmeisemmin sitäkin tylsempää lukemista.

Blogin nimi kertoo paljon - Bored 2 be me - elämäänsä tällä paikkakunnalla kyllästyny, uudistuksia kaipaileva pian 18 -vuotias "naisen alku" kirjottelee tylsästä elämästään. Mikäs sen mahtavampaa lukemista? Yeah!

Tämäkin päivä kului siihen, kun meikäläinen nukkui tuonne iltapäivään saakka. Neljän maissa lähin rullaileen kylälle, kävin siinä syömässä ja lörpöttelemässä kaverin kanssa, jonka jälkeen kaupan kautta kotiin. Tavallista, tylsää ja yksinkertasta...

Jeap, tätä te saatte lukea joka päivä. :) Mun ahdistunutta mieltä, tylsiä päiviä ja huonoa kirjakieltä!