Taukoa...

Joo o, onhan tuota taas jonnin aikaa viime kirjotuksesta. Nyt piti taas alkaa postaamaan omaa pahaa oloa ja sitä kuinka kaikki taas ärsyttää.

Ensinnäkin, edelleen ryven siinä paskassa, että miksi miehet on niin hemmetin hankalia kapistuksia? Miksei ne osaa päättää yksinkertasta asiaa, vaan sitä pitää vatvoa ja velloa viikko tolkulla?! Taikka miksei voi sanoa suoraan mitä ajattelee, ja mitä tahtoo? Muilla kokemuksia tästä?

Toinen asia josta tulin itkemään, on kireät välit vanhempiin.. Se nyt taitaa olla aina välillä arkipäivää jokaisen teinin elämässä, mutta tuntuu että meillä se on ihan jokapäivästä, viikottaista ja jopa kuukausittaista.. Minähän se toki olen perheen musta lammas, pahin kaikista viidestä kakarasta, ja mulle voi toki meuhkata joka ikisestä asiasta. Toki oon myös itte keksiny kaikki ongelmat, pahat olot ja huonot päivät omasta päästä, niinku mulle vanhemmat sanoo.. No, onneksi en oo ainut joka on huomannu tän asian, että oon meidän perheen penskoista se johon vanhemmat purkaa pahaa oloaan ja jolle ne marmattaa joka asiasta, ja että kaikki on mun vika - myös monet kaverit on tätä mieltä jotka meillä on käyneet ja kattoneet vierestä tätä meidän perhe elämää. :)

Olis kiva kuulla teidän vähäistenkin lukijoiden mielipidettä näistä parista asiasta. Minkälaisia ongelmia ootte kohdannu tämän luonnon oikun - miehen - kanssa, ja millasia teidän välit vanhempiinne on. Niin, jos tätä nyt kukaan ees siis lukee. :D

Jos jotain positiivistä kuitenkin, niin onhan mulla mailman parhaat koissut, ne nyt jaksaa aina ilostuttaa. Vaikka välillä osaavat aika paskapäitäkin olla. :D Jokanen on paha joskus, myös minä..